Pages

Slider

I love kofeiini

torstai 12. huhtikuuta 2012

Mun elimistössä kofeiini ilmeisesti viipyilee pitempään kuin niiden, jotka tykkää nukkua aamulla pitkään ja kukkua illalla myöhään. Sain tästä karvaan muistutuksen viime yönä kun superihanaa päivää seurasi piiitkä ja kurja uneton yö. Tein kahvivirheen ja join viimeisen kuppini, ihanaisen latten täyteläisen mustikkamuffinin kanssa, vielä joskus kuuden aikaan illalla.
Pari päivää aikaisemmin olin nukkunut yöni todella todella hyvin, ihan siis ihmeellisen hyvin. Aloin muistella edeltävän päivän kahvinkulutusta ja niinhän se on, että join vain kaksi kupposta aamulla. Testaamaan siis. Tänään kupposelliset rajoittuvat aamuun, mutta äsken vetäisin muutaman suklaakuorrutteisen kahvipavun, kai niissäkin sitä kofeiinia ihan kiitettävästi on..



Palataanpa niihin eilisiin kupposiin. Poistuuttiin Wilsonin kanssa kotoa jo ennen puolta kymmentä aamulla ja palattiin vasta iltayhdeksältä.
Ekan kodin ulkopuolisin kupin nautin MLL:n perhekahvilassa ihanaisen korvapuustihenkisen pullan kanssa. Aamukahvista oli ehkä pikkasen liian vähän aikaa sillä vain pulla oli ihanaista, kahvi meni siinä vähän kuin vahingossa.
Päivän toisen lounaan (kyllä, joskus voi syödä kaksi lounasta) yhteydessä otin kokiksen. Kupponen sekin. Lounasta seuranneella jätskijälkkärillä nykäistiin sellaiset oikein tujut kupposet.
Neulontakerhon kokoontumisessa otin vielä sen yöunet lopullisesti vieneen latten.
Kahvisaldo on historiaani peilaten aika onneton. Se sijaan onneton unihistoriani on ja pysyy kahvimäärän vähenemisestä huolimatta. En ehkä kestä jos olisin kaikki nämä vuodet nukkunut hyvin ilman kahvia. Elämään mahtuu kahvittomia jaksoja, mutten niin millään jaksa muistaa osuuko hyvien unien jaksot samaan aikaan näiden kahvilakkojen kanssa. Palataan tähän myöhemmin raportin kanssa.

Mä muuten rakastan istua kahviloissa! Ihanaan istuskeluun on näin vanhempainvapaalla ja yhden lapsen vanhempana ilahduttavan paljon aikaa.

Erinäisten kupposten välillä kävin vihdoin Tigerissa, tuossa krääsänrakastajan taivaassa. En myönnä ostaneeni mitään turhakkeita: olen aina haaveillut tuollaisesta neulontanukesta, kuka ei tarvitsisi ihanan väristä nauhaa ja mun pinkistä Joposta tulee ihan ylisoma kun laitan pinnoihin noi ropisijat! Mihinköhän mäkin sillä surmanvehkeellä muka tänä kesänä ajaisin? En ihan mitenkään uskalla laittaa siihen istuinta Wilsonille, kun siitä tuppaa irrota ketjut (aina alamäessä). Teetin siihen kyllä erinomaisen hyvän ja perusteellisen huollon luotetulla huoltajalla, mutta traumat aiempien kesien ketjuonnettomuuksista on ja pysyy.




Ei kommentteja

Lähetä kommentti

Blogger Template created by Photographic Elements